perjantai 28. marraskuuta 2014

Arkiset tonnikalapihvit viikonloppuruokana / Everyday tuna patties as weekend meal



 
 
Heti alkuun tunnustus; en pidä purkkitonnikalasta sellaisenaan; mautonta ja puisevaa. Aiemmin söin tuoretta tonnikalaa, mutta kun pihvinä myytävän lajin kalastuksesta alkoi tulla enemmän ja enemmän tietoa sen epäeettisyydestä on se jäänyt ostamatta.

Kaapissa on olut Siipan ostamia tonnikalapurkkeja (MSC-sertifioituja), joita hänen ei ole tullut syötyä poissa ollessani (tuskin koskaan laitan ruokaa valmiiksi kun olen työmatkoilla tai muuten pois kotoa, aikuinen mies osaa kyllä ostaa/tehdä ruokaa). Tonnikalasalaatti tai tonnikala pizzassa ei oikein innostanut, joten päätin tehdä tonnikalaseoksesta pihvejä.
 
Ateria nautittiin limeviipaleiden avokadosalaatin ja itsetehdyn aiolin kera (olen suorastaan hurmaantunut, nyt kun vihdoin saan aiolin onnistumaan!). Arkisesta annoksesta tuli raikkaan valkoviinin kanssa viikonloppuruokaa.
 
Tonnikalapihvit

2 purkkia tonnikalaa, 200 g/purkki
2 tl karkeaa Dijon-sinappia
1 dl leipä revittynä pieniksi paloiksi
1 tl sitruunan kuori raastettuna
1 rkl sitruunamehua
1 neste tonnikalapurkista
2 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
2 rkl kevätsipulia tai salottisipulia
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
pari ruiskausta tabascoa tai sriracha-kastiketta
1 raaka kananmuna
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl voita


Tyhjennä neste tonnikalatölkeistä. Varaa sivuun 1 rkl nesteestä.


Sekoita tonnikala, oliiviöljy, sinappi, revitty valkoinen leipä, sitruunan kuori, sitruunamehu, vesi, persilja, kevätsipuli ja kuuma kastike. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Maista seosta ennen kuin lisäät kananmunan nähdäksesi, jos se tarvitsee lisää mausteita. Sekoita muna joukkoon.


Kuumenna oliiviöljy ja hieman valurautapannussa keskilämmöllä Varovasti aseta pihvit pannulle ja paista kunnes ne ovat ruskistuneet, 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta.



 
First a confession; I do not like canned tuna, I think it's tasteless and dull. In the past, I ate fresh tuna steaks, but as the news on unethical fishing of tuna came to my attenition, I dropped tuna.
 

We have had some cans of tuna (MSC certified), in the cupboard for a while. Tuna salad or tuna pizza did not really inspire me, so I decided to make patties of tuna mix.


Meal was served with lime slices, avocado salad and homemade aioli. With a glass of crispy white an everyday dish turned a nice weekend meal.
 
 
Tuna patties
 
2 cans tuna, 200 g each
2 teaspoons Dijon mustard (with seeds)
1 tbsp liquid from the tuna can
1 tbsp olive oil
1 dl bread torn into small pieces
1 teaspoon lemon zest
1 tbsp lemon juice
2 tbsp chopped fresh parsley
2 tbsp green onions, or shallots
salt and freshly ground black pepper
a couple squirts of tabasco or sriracha
1 raw egg
2 tbsp olive oil
1/2 teaspoon butter

 

Drain the liquid from the tuna cans. If you are using tuna packed in water, reserve a tablespoon of the tuna water, and add a teaspoon of olive oil to the tuna mixture in the next step.
 
In a medium bowl, mix together the tuna, mustard, torn white bread, lemon zest, lemon juice, water, parsley, green onions and hot sauce. Sprinkle on salt and freshly ground black pepper. Taste the mixture before adding the egg to see if it needs more seasoning to your taste. Mix in the egg.
 
Heat the olive oil and a little butter (for taste) in a cast iron or stick-free skillet on medium high. Gently place the patties in the pan, and cook until nicely browned, 3-4 minutes on each side.
Serve with lime wedges.
 


torstai 27. marraskuuta 2014

Mariannebrownie / Mint chocolate brownie

 

 
Viime joulukuussa tein blogini lukijailtaan piparminttubrownieta.

En ole tehnytkään brownieta sen koommin, kunnes keittiötasolla pari viikkoa pyörinyt Marianne-rouhepussi inspiroi miettimään mitä siitä voisi valmistaa.
 
Tällä kertaa tein vähän erilaisella reseptillä. Brownieen tuli kondensoitua maitoa ja Marianne-rouhetta. Pieni pala riittää taltuttamaan pahemmankin makeannälän.
 
 
Tahmea minttubrowniekakku
 
8 rkl voita
dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1 dl valkoista sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa, vatkattuna
½ tl vaniljasokeria
½ dl jauhoja
¼ tl suolaa
dl (Fazer Marianne) minttusuklaamurskaa
½ purkkia kondensoitua maitoa



Kuumenna uuni 170 C asteeseen.

Voitele irtopohjakakkuvuoka.

Sulata voi miedolla lämmöllä.

Nosta levyltä ja lisää sokeri. Sekoita hyvin.

Lisää munat ja vanilja, sekoittaen, kunnes taikina on sileä.

Lisää minttusuklaamurska, jauhot ja suola. Sekoita hyvin.

Kaada puolet taikinasta vuokaan, lisää kondensoitu mait, lisää lopputaikina ja laita uuniin. Napauta vuokaa keveästi saadaksesi taikinasta mahdolliset kuplat pois. 

Paista 35-45 minuuttia, kokeile hammastikulla. Kun brownie on kypsä, hammastikkuun ei tartu taikinaa. Minä tosin pidän browniesta vähän puoliraakana.
 
 
Last December I made peppermint brownies for the reader night I held in my kitchen. Haven't made brownies ever since.
 
For these brownies I used condenced milk and mint chocolate crush. A small slice is enough to tame crave for sweets.
 
 
Gooey mint chocolate brownies
 
8 tablespoons butter
1½ dl Dutch cocoa powder
1 dl white sugar
1 dl brown sugar
2 eggs, beaten
½ teaspoon vanilla sugar 
½ dl flour
¼ teaspoon salt
1½ dl (Fazer Marianne) mint chocolate crush
½ can condensed milk
 
Preheat oven to 170 C degrees.
 
Grease a springform cake tin.
 
Melt the butter over low heat in a medium saucepan.
 
Remove from heat and add the sugar. Stir well.
 
Add eggs and vanilla, stirring until it’s smooth.
 
Add mint chocolate crush, flour and salt. Stir until well blended.
 
Pour half of batter into pan , add concentrted milk and add the rest of the brownie batter and place in oven. Tap the pan to get out any bubbles and make it even.
 
Bake for 35-45 minutes, toothpick inserted should come out clean when done. I like mine a bit underdone.
 
Remove and cool on a rack.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Loistoviikonloppu Kööpenhaminassa / A great weekend in Copenhagen

 
 
 








 

 
Vietimme viikonlopun Kööpenhaminassa parin ystäväpariskunnan kanssa. Ystävät ovat pitkä linjan ravintola-ammattilaisia, matkan tarkoituksena oli tutkailla kaupungin ravintolatarjontaa ja imeä ideoita sieltä täältä heidän mahdollisia tulevia liiketoimiaan silmällä pitäen. Monta mahtavaa ravintolaa näimmekin, niistä myöhemmin lisää.
 
Matkanjohtaja eli minä kiidätin seuruetta ympäri Kööpenhaminaa, kolmessa päivässä ehdimme nähdä kaupunkia melko laajasti.

Joulu näkyi koristeina, kukkakauppojen kaduille levitettyinä joulukukkina, ravintoloiden ruokalistoissa ja kauppojen koristelussa, mutta toisaalta puissa oli vielä osin lehtiä ja ruukuissa kukki meikäläisittäin syyskukkia.
 
Yhtenä yönä heräsimme hotellissa palohälytykseen. Oli muuten jo kolmas kerta minulle, New Yorkissa ja Lontoossa olen myös ollut hotellissa palohälytyksen tullessa. Kun savun hajua ei tuntunut ja kadulla hotellin edessä näkyi vain rauhallisen näköisiä ihmisiä, emme pitäneet kovaa kiirettä, vaan puimme päälle ja keräsimme arvoesineet ennen huoneesta poistumista. Naapurihuoneesta oli lähdetty yöpaidoissa, ovikin oli jäänyt auki. He tietenkin tekivät palohälytyspoistumisen oikeaoppisesti...

Alhaalla saimme odotella aulassa palokunnan saapumista.  Yllätysherätys ja todella lujalla puolisen tuntia soinut palohälytin oli kuitenkin saanut niin hereille, että kaikilla kesti saada taas unen päästä kiinni. Hyvin kuitenkin jaksoimme seuraavanakin päivänä. 
 
 
We spent a long weekend in Copenhagen with friends. The main target was to see interesting restaurants and get ideas for their possible upcoming business ventures.

We did see lots of great reastaurants, more about them later on.

Christmas time had arrived in Copenhagen, also more about that later.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Champagne is for fun!



 

 
Voitin Adalminan blogista kutsun Nicolas Feuillatten samppanjatastingiin.
 
Nicolas Feuillatte loi uraa kahvin parissa ja mainetta New Yorkin seurapiireissä, sieltä hän siirtyi valkokuvaamaan Australiaan ja lopulta perintömaa Champagnen alueella toi hänet Ranskaan. Ensin samppanja oli harrastus (kukapa meistä ei haluaisi pitää samppanjatilaa harrastuksena...) ja pulloja myytiin ystäville. Vuonna 1976 hän perusti yrityksen, joka nyt tuottaa Ranskan suosituinta samppanjaa. 
 
Samppanja on vuorenvarma tunnelman kohottaja ja olikin hauska päästä maistelemaan samppanjoita tavallisena arki-iltana, afterworkia kun harvemmin tulee harrastettua. Tasting oli työpaikan viereisessä korttelissa, mutta jo ensisiemaisu vei ajatukset pois töistä ja nosti hieman arjen yläpuolelle.
 
Tastingissa pääsimme kokeilemaan useaa samppanjatalon juomaa ja maistelemaan eroja niiden välillä. Oli hauskaa huomata, kuinka eroja todella löytyi niin maussa, tuoksussa kuin kuplissakin. Jotkut olivat parhaimmillaan seurusteluun ja alkujuomaksi, toisissa oli selkeitä ruokaviinien ominaisuuksia.
 
Omat suosikkini erosivatkin aika lailla toisistaan.
 
Cuvee 225 Millesime Brut Rose vuodelta 2004 oli ehkä tyypillisin valinta minulle, pidän ruoassakin vahvoista mauista ja hyvästä suutuntumasta. Tätä voimakaan tuoksuva ja  suorastaan ruokaisaa samppanjaa ei kuitenkaan saa enää mistään.

Hieman yllättäenkin pidin myös hyvin paljon herkästä, pienikuplaisesta Grand Cru Blanc de Blancista, joka oli hienostunut ja raikas.
 
Alakuvassa näkyvä Nicolas Feullaitten kruununjalokivi, Palmes dÓr Brut oli kuitenkin mielestäni tastingin voittaja. Tavanomaisesta erottuva pullo ja tyylikkään täyteläinen maku tekevät siitä upean lahjan tai juhlaillallisen kohokohdan.
 
Pöytäseura tastingissa oli myös hauskaa ja puhetta riitti maistelun lomassa. Kävi ilmi, että erään osallistujan äiti seuraa blogiani. Terveisiä Seijalle! Mukavaa, että olet lukijani!
 
 
I took part  in Nicolas Feuillatte's Champagne tasting last week.
 
Tasting was literally few steps from my office, but already the first sip took my thoughts away from work and lifted the spirits immdly.
 
We got to test several champagnes & to learn to taste difference between them.
 
Quite surprisingly my favorites were quite different.
 
Grand Cru Blanc de Blanc is sophisticated and fresh with small bubbles.
 
Cuvee 225 Millesime Brut Rose was the closest to my general taste; strong scent, tasty, and with good consistency. Unfortunately it's sold out everywhere.

The crown jewel of Feuillatte is Palmes dÓr Brut. Unusual bottle and stylish, full flavours would make it centerpiece of a party or a superb gift.

It was fun night. It turned out that mother of one of the participants reads my blog. Well, it's good to know that my posts please several generations!
  

maanantai 24. marraskuuta 2014

Helppo valkopapuhummus / An easy hummus of giant white beans


 
Monet pitävät hummuksesta notkeana, miltei juoksevana, minun mieleeni se on koostumukseltaan paksuna.

Viimeksi tein siitä niin ryhdikkään version, että hummusta pystyi helposti pursottamaan kurkkuviipaleiden päälle.

Koska teen hummusta yleensä pienehkön annoksen parin päivän tarpeeksi, ostan purkin Go Greenin luomu- tai muita laadukkaita valkoisia papuja, joista teen hummuksen liottelemisen ja keittämisen sijaan. Kyllä, teen hummuksen valkopavuista kikherneiden sijaan, olen jotenkin mieltyneempi niiden makuun.
 
Valkopapuhummus
 
1 pkt isoja valkopapuja
2 rkl tahinia
½ sitruunan mehu
1 valkosipulin kynsi
1 tl juustokuminaa murskattuna
1 tl korianterinsiemeniä murskattuna
suolaa
pippuria
 
Valuta valkopavut ja soseuta ne tasaiseksi massaksi sauvasekottimella muiden aineiden kanssa.
Valuta päälle oliiviöljyä.
 
Mikäli haluat hummuksesta notkeampaa, säästä osa purkin nesteestä ja lisää makusi mukaan.
 
 
Many like hummus to be almost runny, I like mine quite thick.

Recently I did a version tha was so thick that it was easy to pipe on cucumber slices.

Since I do hummus usually in small doses, I'll buy of high quality organic ality white beans, instead of soaking and cooking. And yes, I use white giant beans, I prefer their taste to chickpeas.


Hummus of white giant beans


1 can large white beans

2 tablespoons tahini

 juice of ½ lemon

1 garlic clove

1 teaspoon of cumin, crushed

1 teaspoon coriander seeds, crushed

salt

pepper



Drain the cwhite beans and puree them to a smooth paste with other ingredients.

Drizzle with olive oil.

If you want to hummus to be softer, save the liquid from the can and add to your taste when pureeing.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Vihreä hedelmäsmoothie / Green fruit smoothie

 
Yleensä laitan smoothieen turkkilaista jugurttia, mutta nyt halusin pelkkää hedelmää.
Ihanan raikas ja terveellinen aamun aloitus, tähän ei tarvita hunajaa tms. makeuttajaakaan. En muutenkaan koskaan lisää makeutta smoothieen, hedelmissä ja marjoissa antavat on sitä mielestäni jo tarpeeksi. Inkivääri voisi antaa tarvittaessa vielä lisäpotkua.
 
1 avokado
1 banaani
1 päärynä
1 limen mehu ja hedelmälihaa
kourallinen basilikan lehtiä
2 tl speltti kuitulisää
1½ dl tuorepuristettua omenamehua
 
Pyöräytä kaikki ainekset blenderissä. Tarvittaessa lisää omena- tai limemehua.


Usually I add Turkish yogurt in my smoothie, but now I wanted to just plain fruit.
Wonderfully fresh and healthy start for any morning. There is no need to add honey as a sweetener. Ginger could, if necessary, give an extra kick.



1 avocado
1 banana
1 pear
juice of 1 lime and fruit pulp
a handful of basil leaves
2 teaspoons spelt fiber
1 ½ cup fresh squeezed apple juice

Run all ingredients in blender. If needed, add apple or lime juice

perjantai 21. marraskuuta 2014

Eihän mun vielä pitänyt... / I was stricktly against...



 
  
 

 




 
Joulufiilistä ryhdyn kohottelemaan yleensä vasta joulukuun alusta. Joulun odotus mielestäni jotenkin vesittyy, jos sitä aletaan hehkuttaa jo lokakuulla. Olen tosin vuoden varrella hankkinut pikku lahjoja matkoilta ja niitä jo hieman pakkaillutkin, jottei kaikkea tarvitse tehdä kerralla muutenkin kiireisinä joulunalusaikoina. Blogissa piti joulujuttuja pohtia vasta 1. adventin jälkeen.
 
Olin alkuviikosta Stockmannin bloggaajaillassa, jossa maisteltiin (pikku)jouluherkkuja, tuunattiin glögiä erilaisilla höysteillä (kuivattua omenaa, rosmariinia ja paahdettua hasselpähkinää päätyi minun lasiini) ja mietittiin joulukoristelua. Kummasti tavaratalon perinteisellä joulukoristeosastolla alkoi joulutunnelma kuitenkin nousta kun jokainen etsi mieleisiään koristeita.
 
Monelle helsinkiläiselle joulun ajan aloitus on joulukadun avausparaati ja perinteisen Stockan jouluikkunan aukeaminen, tänä vuonna siis tulevana sunnuntaina. Minä olen viikonlopun matkoilla, mutta menkää te muut tunnustelemaan jouluista ilmapiiriä. Stockalla on lisäksi sunnuntaina erilaista ohjelmaakin tiedossa lapsiperheille ja muillekin.
 
Kotimatkalla pysähdyin katselemaan matkan varrelle osuvia jouluisia ikkunoita... Juu-u, kyllä se joulufiilis alkaa nostaa päätään. Blogissa jouluun taidetaan kuitenkin alkaa valmistautua vasta joulukuun alussa.
 
 
I am usually stricktly against early Christmas craziness. If Christmas season starts already in October, by December I am tired of it already.

But, I have to admit, that I got into Christmas mood at Stockmann department store blogger night earlier this week while drinking mulled (non alcoholic) wine and browsing on Christmas decoration department... On the way home I stopped to check other Christmas themed shop windows... But I think I will really start to get on Christmassy mood in the blog only in beginning of December.
 


torstai 20. marraskuuta 2014

Instagramissa /Joined Instagram



En ole koskaan oikein alkanut ottamaan kameralla kuvia. Lähinnä olen kuvannut kirjaston lehdistä reseptejä ja muita muistiinpanoja kännykän kameralla. Sen sijaan minijärkkäri Sonyn α6000 kulkee mukana kätevän kokonsa takia miltei aina. Olen ihastuneempi kameraan, kuvan laatu on vain niin paljon parempi; kuvaamista voi hallita manuaaliasetuksilla, kuviin saa syväterävyyttä jne., mutta onhan pikanäpsäyksilläkin puolensa ja varmaan niihinkin alkaa saamaan tolkkua, kun jaksaa harjoitella..

Pitkän pähkäilyn jälkeen menin kuitenkin Instagramiin ja olen sinne jo saanutkin pienen gallerian aikaiseksi. Aika tulee näyttämään, kuinka innokkaasti tulen jatkossa päivittämään Instaa. Ainakin aloin heti seurata mm. InStyleä, Rediä, Vogueta, Harpersia, Bon Appetitia, ruoka- ja sisustuskuvia sekä Japani- & Kööpenhamina-aiheisia kuvia tulevien reissujen innoittajaksi. Matkoilla tullee ainakin otettua Instaan kuvia.

Löydät minut Instagramista nimellä lumolifestyle





 
I have never started to take photos with phone. Instead I have my Sony α6000 camera with me almost always and prefer quality of "real" photos over mobile phone snaps.

Anyhow, after a long consideration I joined Instagram. Cannot promise I will post constantly, but that remains to be seen...
 
I started to follow InStyle, Red, Vogue, Harper's, Bon Appetit magazines,  Japan and Copenhagen photos as inspiration for my upcoming trips. Travel photos I will post on Instagram.
 
 
You can find me as user lumolifestyle

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pettämättömät perussämpylät / The best basic bread rolls


 
Tämän reseptin olen tainnut jakaa blogissa aiemminkin, mutta kerta kiellon päälle... Yksinkertaista reseptiä voi muokata maun mukaan, tässä ihan perusresepti.
 
 
Sämpylät
 
2 dl vettä
pussi kuivahiivaa
5 dl sämpyläjauhoja

2 rl oliiviöljyä
 suolaa
 
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää jauhot, oliiviöljy ja suola. Vaivaa taikinaa kunnes se on kimmoisaa. Peitä kulho kelmulla ja anna taikinan nousta n. tunti.

Muotoile taikinasta sämpylöitä. Anna nousta 30 min - 1 h. Paista 225 asteessa n. 15 min. Voit alussa suihkauttaa uuniin vettä, jos haluat rapeakuorisia sämpylöitä.




I believe I have shared my basic bread roll recipe in the blog before, but here it is once more. This is the basic version, which can be changed to taste.
 
Bread rolls
2 dl water
bag of dry yeast
5 dl flour
2 tbsp olive oil
salt

 
Mix the yeast in warm water, add flour, olive oil, salt and knead the dough until it is elastic. Cover the bowl with plastic wrap and let the dough rise about an hour.
Shape into rolls , let dough rise again for 30 min. Bake at 225 C for about 15 min. You can spray water in the oven to get the crusty bread rolls.


maanantai 17. marraskuuta 2014

Iki-ihanaa / It's wonderful





 

Sain Suklaamarengilta Aino-jäätelön blogihaasteen kertoa iki-ihanista asioista omassa elämässä.
 
Iki-ihanaa juuri nyt on kahden tulevan reissun suunnittelu. Kööpenhaminaan lähdetään ystävien kanssa vielä tässä kuussa ja vuodenvaihteessa kohteena on Japani. Molempiin lähdetään "ruoka edellä". Suunnittelu on minulle kuin puoli matkaa. Kaikkea suunniteltua ei ehdi aina toteuttaa, mutta ainakin vaihtoehdot ovat tiedossa.
 
Iki-ihanuutta ovat rauhalliset viikonloppuaamut , kun sängyssä voi rauhassa venytellä lehteä lukien.
  
Iki-ihanaa on sekin, että 5:2-paasto sallii "normaalipäivinä" myös näitä herkkuhetkiä.
 
Iki-ihana on tietysti myös Siippani, jonka kanssa nämäkin hetket pääsen jakamaan.
 
Aino-jäätelöiltä on tänä syksynä tullut kauppoihin uusi tuotesarja, jossa 480 ml:n pahvipurkkeihin on pakattu yhden maun herkullista kermajäätelöä. Makuvaihtoehtoina on mustikka, vanilja ja suklaa. Raikas mustikka nousi suosikiksemme jopa yli suklaan.
 
Aino-jäätelön facebook-sivuilla on menossa 31.11.2014 asti  iki-ihanin äänestys, jonka voittaja palkitaan Lumi-laukulla. Osallistu täällä
 
 
 

Fellow blogger Suklaamarenki and Aino ice cream challenged me to tell about wonderful moments in my life.

Wonderful right now is to plan upcoming trips. I love trip planning, the possibilities that open in front of me and places we can go.
 
It's also wonderful to slowly wake up, stretch and read nespaper in bed.
 
I also think that our 5:2 fast lifestyle allows also goodies.
 
And the most wonderful of all is Husband, who shares all this with me.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ravintolapäivä 15.11.2014 / Restaurant day 15.11.2014






 
 
Marraskuu on melkoisen haastava ajankohta Ravintolapäivälle. Eilen neljä vuodenaikaamme eivät todellakaan tuntuneet rikkaudelta jäätävän tihkun vihmoessa kasvoille ja koleuden jähmettäessä kätöset.

Suuntasimmekin kaupungilla kiertelyn ja "ravintoloiden" bongailun sijaan vain Vanhan kirkon puistoon jakamaan muutaman annoksen. Blinikoju oli perinteisellä paikallaan, sieltä otimme blinin siianmädillä, maistelimme myös ribsejä ja hongkongilaistyttöjen myymää makeahkoa riisipapupalleroa (sorry, tästä ei tullut suosikkia, koostumus ja makukin oli hieman outo). Sen sijaan possuvartaat ja mausteinen massaman curry olivat kovasti mieleemme. Näiden jälkeen olikin kiire lämpimiin sisätiloihin!

 
November is quite challenging time for Restaurant day. Freezing rain and damp coldness do not feel like blessing. Instead of wondering around town we headed to a park where several pop up restaurants we conviniently together. First we shared a Russian blini, then a portion of ribs, a rice bean ball and very good pork skewers and tasty massaman curry. Then it was time to fast head indoors.